Perinteinen menetelmä vs. Sidosaine-tekniikka

Lämpö kohoaa aina ylöspäin ja pyrkii pakenemaan kohdasta, missä eristys on ohuimmillaan. Tämän vuoksi eristyskerroksen tulisi olla tasainen, jotta lämpöhukka olisi minimaalinen joka kohdassa.

Perinteinen tekniikka yläpohjan eristyksessä saattaa jäädä puutteelliseksi ilman tuulenohjaimia. Ilman niitä ja korkeita reunavasteita eristys täytyy aloittaa noin 1,5 metrin etäisyydeltä reunasta, mikä heikentää yläpohjan reunustan eristystä ja altistaa sen lämpöhukalle. Perinteisesti reunat eristetään, mutta tuuli voi siirtää ja heitellä eristettä kohti keskustaa, ja pahimmassa tapauksessa eriste voi alkaa valua ulos yläpohjasta harvalaudoituksen läpi.

Otamme esimerkiksi omakotitalon, jossa yläpohja on 14 metriä pitkä ja 10 metriä leveä, ja sen pinta-ala on yhteensä 140 neliömetriä. Kun eristys on pakko aloittaa 1,5 metrin päästä reunasta ilman tuulenohjaimia, yläpohjan eristysala pienenee 140 neliömetristä 98 neliömetriin eli noin 30 prosenttia. Tämä tarkoittaa mys, että eristettä kuluu yläpohjaan 30 prosenttia vähemmän.

Sidosaine-tekniikalla eristeen kuidut kiinnittyvät toisiinsa ja rakenteisiin, mikä mahdollistaa eristeen asentamisen reunasta alkaen, riippumatta siitä, onko reunalla tuulenohjaimia tai reunavastetta, Tällöin eristekerros voidaan asentaa paremmin reunustalle, eikä tuuli pääse siirtämään tai heittelemään eristettä ulos yläpohjasta.